Kumppanuussopimus irtisanottu – mitä edessä?

Lohjan kaupunki irtisanoi kesäkuussa kumppanuussopimuksen klubitalon kanssa. Sopimusta odotettiin vuoden verran ja siitä neuvoteltiin pariin otteeseen – ja sitten sopimus ehti olla voimassa kolme kuukautta ennen irtisanomista. Samassa yhteydessä kaupunki irtisanoi eräiden muidenkin järjestöjen sopimukset ja ilmoitti, että elokuussa pidetään yhteinen seminaari rahoitusasioista. Tätä kirjoitettaessa eletään elokuun alkupäiviä, mutta seminaarikutsua ei ole kuulunut. Vuoden 2014 RAY-hakemus on jätettävä syyskuun loppuun mennessä ja jo aikaisemmin RAY on huomauttanut, että kunnat osallistuvat Lohjalla klubitalotoiminnan rahoitukseen liian pienellä panoksella, joten epätietoisuus jatkorahoituksesta vaarantaa myös RAY-rahoituksen saamisen.

 

Lohja on 7 vuoden ajan antanut klubitalolle vuosiavustuksen ja saa sillä esimerkiksi tänä vuonna yli 3.000 toimintapäivää hintaan 11 euroa ja rapiat päivässä (avustus jaettuna käyntipäivillä). Perusturvasta on toistuvasti kerrottu, että tämä on liian kallista. Mutta mikä on vaihtoehto, jos Lohjalla ei olisi Fountain House -klubitaloa? Paljonko tulisi maksamaan, jos esim. 10-20 klubitalon jäsentä palaisi piakkoin erikoissairaanhoidon piiriin pelkästään sen takia, että ei ole mitään muuta paikkaa, missä käydä? Ketä hyödyttäisi haaskata 90.000 euroa RAY-rahaa vuodessa? Montako sairaalapäivää koituisi jo siitä, että yksinäisyys kaatuu päälle ja kotona ei voi olla yksin päiväkausia?

 

Lohjan Klubitalo on hoitanut tonttinsa mallikkaasti. Talous on aina hoidettu esimerkillisesti ilman minkäänlaisia sotkuja tai epäselvyyksiä. Toiminta on sopeutettu käytettävissä olevaan rahaan – suomeksi sanottuna: ei ole törsätty. Toiminta on kasvanut nollasta 130 jäseneen, mutta avustus on pysynyt samana koko 7 vuotta. Lohjan kaupunki on itse ollut perustamassa klubitaloa ja silloinen perusturvajohtaja Jussi Merikallio oli klubitalon hallituksessakin alkuvuodet, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että kunnat eivät arvosta klubitaloa tai tunnusta toiminnan inhimillistä tarvetta tai edes taloudellista hyötyä.

 

Lohjan ja Karviaisen mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelma yllättää

 

Lohjan kaupungin ja Perusturvakuntayhtymä Karviaisen yhteisessä Mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelmassa vuosille 2013-2016 on kehittämiskohteena luoda pysyvä toimintamalli kokemusasiantuntijoiden ja vertaistoimijoiden hyödyntämiseksi palvelujen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Toteuttamismenetelmänä on mainittu koulutus sekä Nuorten kulttuuripaja –hanke, joka on uusi tulokas Lohjalla, ja Karviaisen puolella kokemusasiantuntijoiden etsiminen yhdistyksistä. Suunnitelma perustuu kansalliseen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan, jonka painopisteinä ovat mm. asiakkaan aseman vahvistaminen ja palvelujen järjestäminen asiakkaan kannalta joustavasti.

 

Lohjan Klubitalo oli parin viime vuoden aikana oma-aloitteisesti ja aktiivisesti mukana KOHO-hankkeessa kehittelemässä päihde- ja mielenterveysstrategiaa Lohjan kaupungille, olemme toimineet Lohjalla yli 7 vuotta ja rakentaneet kansainvälisen formaatin pohjalta hyvää, mielenterveyskuntoutujien omaehtoista toimintaa. Klubitalolla on yli 130 jäsentä Lohjalta, Vihdistä ja Siuntiosta, ja päivittäisiä kävijöitä 10-25, yksi siirtymätyöpaikka ja hyvät yhteistyösuhteet psykiatrian palveluihin, sosiaalitoimistoihin, diakoniatyöhön ja muihin auttamistahoihin sekä oppilaitoksiin. Kaikesta tästä työstä huolimatta Lohjan ja Karviaisen suunnitelmassa ei mainita sanallakaan klubitalon olemassaoloa paikkakunnalla. Tällä puheella toivotan kokemusasiantuntijoiden etsijät lämpimästi tervetulleiksi Lohjan Klubitalolle, josta asiantuntijoita löytyy päivittäin runsaasti, enkä yhtään epäile, ettei löytyisi ilman vaivalloista etsimistä muistakin yhdistyksistä.

 

Kuka päättää klubitalolle pääsemisestä?

 

Karviaisen mielenterveys- ja päihdepalveluista on ilmoitettu, että Vihdistä klubitalolle haluavien pitää jatkossa tehdä anomus, jonka perusteella perusturva päättää mikä on asiakkaan tarve. Karviaisen oma toimenpideohjelma kuitenkin kertoo, että kehittämiskohteena ”Vahvistetaan asiakkaan mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin ratkaisuihin asiakasta voimaannuttavien työtapojen avulla.”  Karviaisen perusarvona puolestaan mainitaan asiakkaan osallisuus ja viitataan palvelutasosuunnitelmaan, jonka mukaan panostetaan hyvään sairauden hallintaan tavoitteena mm. osastohoidon tarpeen vähentäminen.

Eikö klubitalotoiminta ole vastannut yhtenä osana juuri näihin tarpeisiin? Klubitalolla kuntoutujajäsenet valmistavat ruokaa, tekevät arjen askareita, osallistuvat päätöksentekoon, tekevät omaa lehteä, opettelevat uudelleen ATK-taitoja ja sosiaalisia taitoja, saavat vertaistukea – siis mielekästä toimintaa, joka epäilemättä vähentää monella osastohoidon tarvetta. Klubitalolla käyminen vähentää yksinäisyyttä ja tarjoaa mahdollisuuksia osallistua, kuulua johonkin. Tällä seudulla ei ole muuta aikuisten mielenterveyskuntoutujien omaehtoista, hoidosta riippumatonta toimintaa, jossa voisi käydä päivittäin oman voinnin mukaan, eikä yhtään toimivaa potilasyhdistystä.

Anomuksen tekeminen kuulostaa byrokraattiselta ja vanhanaikaiselta ja tuntuu painottavan viranomaisen valtaa. Eikö nykyään pikemminkin tueta asiakkaan subjektiutta ja vuorovaikutusta työntekijän kanssa? Tokikaan mikään kunta ei ole palvelu- eikä maksuautomaatti, eikä tarvitsekaan olla, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin kustannustenkin miettimistä, ellei asiakkaan kokema tarve ole riittävä peruste. Kumpi tulee kalliimmaksi: pari-kolme päivää viikossa klubitalolla vai kotiin jäämisestä ennen pitkää koituvat erikoissairaanhoidon palvelut, sairaalajaksot tai paluu kuntoutuspoliklinikalle?

 

Loistava tulevaisuus takana?

Klubitalolla tuumitaan tähän aikaan vuodesta jo ensi vuoden suunnitelmia. Mitä kehitetään, missä käydään, kuinka paljon uusia jäseniä mahdetaan saada ensi vuonna? Mitä pitäisi tehdä toisin, mitä parantaa tai muuttaa? Klubitalon toiminta ei ole puuhastelua, vaan yhdessä kansainvälisten standardien pohjalta suunniteltua työtä. Välillä työssä yllättää uskonpuute, kun törmää kuntarahoittajien penseisiin lausahduksiin, kuten että ”toiminta on hyvää, mutta pitääkö siitä maksaakin?”. Mutta sitten teemme täällä päivittäin tätä arkityötä ja taas päivän päättyessä tietää, että olemme vähän parantaneet maailmaa, joka päivä jollekin meistä.

Mette Aatinen, Lohjan Klubitalon johtaja

[email protected]